Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

RSS

 Blogintäytettä
07.02.2010 14:48

Täytyypi välillä käydä täällä kirjoittelemassa, että pysyy sivusto aktiivisena. Kuvia en ole saanut vaihdettua, sivusto kun on täynnä (muisti siis). Muutaman pikkutaulun joululomalla maalasin, mutta ei mitään uutta ja ihmeellistä tai näyttämisen arvoista. Innostuin tekemään neulahuovitustöitä ja maalaus on jäänyt vähemmälle. Ehkä olen laittanut itselleni liian kovat paineet, että aina pitäisi tulla uusi ja ihmeellinen idea. Onhan sitä taitelijoita, jotka maalaavat koko ikänsä samaa aihetta tai aihepiiriä. Muistelen, että joku abstraktitailteilija aloitti realistisesta omenapuusta ja päätyi abstarktiin omenapuuhun ja siitä ei enään kukaan tiennyt, että mitä taulu esitti... mutta omenapuu se oli.


Kommentoi



 Vuoden 2009 viimeiset mietteet
29.12.2009 18:59

Mitä on jäänyt käteen tästä vuodesta? No ei mitään erityistä, onko se sitten huono vai hyvä asia, sitä en osaa nyt ratkaista. Ainakaan mitään suurempia ikävyyksiä ei ole kohdalle osunut, joten kaipa siitä pitää olla kiitollinen. Miinusmerkkisenä koen sen, että taiteilu on jumissa. Onko syy työn vai tietokoneen liiallisen käytön, mutta luovuus ei kuki. Ja jos jokin ideanpoikanen mieleen juolahtaa, niin en saa sitä esiin.

Joten jos jotain toivon, niin sitä, että alkaisi jotain syntyä ensi vuonna. Mutta ei kuitenkaan vauvoja.


Kommentoi



 syysmietteitä
20.09.2009 20:53 | ap

Voisiko joku kertoa, että missä on kadonnut inspiraationi, kuka vienyt? On näitä jaksoja aina silloin tällöin ollut, mutta en muista onko koskaan ollut näin pitkään. Edes se, että taulujani ostettiin 6kpl elokuun näyttelystä, ei inspiraatiotani palauttanut. Jokin outo matalapaine on nyt vallalla.


 - ap | Kommentoi



 Kevätväsymystä
16.05.2009 09:25 | Nk

Nyt alkaa tuntua siltä, että takki on ihan tyhjä. Kesälomaa vain odottelee ja sitä, jaksaisiko silloin maalailla innokkaammin.

Sain sentään pitkästä aikaa viisi taulua kehystettyä ja tarkoitus on tänään viedä ne TiinuLiinuun roikkumaan. Teetin myös kortteja 200 kpl:tta, joten nyt niitä taas on. Korttien laatu on ei ole priimaa, mutta menee näin harrastelijapohjaisessa toiminassa.

Tilasin viime vuoden puolella epävarmassa tilanteessa vuoden horoskoopin. Siinä lupaillaan koko ajan, että "läpimurto" ja "menestys" tulee nyt asiassa, joka on minulle tärkeä ja jonka eteen olen valmis tekemään työtä. Sitä "menestystä" tässä on odoteltu jo jokunen vuosi... missä luuraa, tiedä häntä. Sen olen huomannut, että kukaan ei tule kotoa hakemaan, vaan itse pitää tehdä töitä asioiden eteen. Kai se "menestys" on sitten monen asian summa eli on asioita, joihin voi itse vaikuttaa, mutta loput on sattumaa, karmaa. Ja mikä on menestystä? Niitäkin mittareita on monenlaisia, tuskin raha on ainoa menestyksen mittari. Itse ainakin saan tyydytyksen tunteen siitä, että joku on ihan oikeasti valmis maksamaan minun tekemästä taulusta, arvostaa sitä siis sen verran, että on valmis maksamaan ja joskus jopa näkemään hiukan vaivaa saadakseen sen. Se, että mitä saan rahaa tästä hommasta, on täysin sivuseikka. Ja verottajalle tiedoksi, kaikki mitä tulee, menee tarvikkeisiin. Mätkyjä on turha määräillä.


 - Nk | Kommentoi



 Kymmenen urakoitu
08.03.2009 09:09 | nk

Nyt olen sitten maalannut kymmenen taulua lyhyehkössä ajassa ja opin sen, että näinkin voi tehdä. Olen aina ihmetellyt ammattilaisten kykyä maalata riippumatta fiiliksestä, itse kun olen fiilispohjainen harrastelijamaalari ja kuvittelin ettei mitään synny ilman inspiraatiota. Näköjään syntyy. Ja senkin huomasin, että jos olisi vaihtoehto elää tällä tekemisellään tai käydä muualla töissä, niin valinta ei olisi vaikea. Olen aina positiivisella tavalla kadehtinut mm. Heljä Liukko-Sundsrömiä, Minna Immosta ja Anu Pentikkiä. Kauniit kodit työhuoneineen ja saavat mokomat tehdä sitä mistä pitävät ja vielä menestyvät. Itse taidan olla liian varovainen ja riskejä pelkäävä, joten tyydyn tähän harrasteluun. Aikakin taitaa loppua kesken eli ikää tulee kiihtyvällä vauhdilla koko ajan lisää ja unelmat taitaa jäädä unelmiksi.

Oli mielenkiitoista talvilomalla maalailla "pikku" apurin kanssa. Aaro kissa oli hoidossa ateljee-yksiössäni ja koska on niin seurallinen katti, niin maalatessani piti päästä syliin. Aaro on komea ragdoll pitkine karvoineen ja uteliaine nenineen. Väripaletin värit olisi voinut Aaron karvoista katsoa. Myös siveltimen liike oli Aaron mielestä kiva leikki tai sitten piti päästä vähän puskemaan ja pökkimään sitä. Tai jos huomiota ei herunut ja paikkaa sylissä ei löytynyt, niin sitten täytyi yrittää teroittaa kynsiä maalaustelineeseen tai mouruta kuuluvasti.


 - nk | Kommentoi


©2018 layout70 - suntuubi.com